Erään näyttelyssäni esille tulevan maalaukseni nimi on Kirvesmiehen kunnia, jonka pari puolestaan on nimeltään Suomalaisen talo. Vanhempieni sukupolveen asti omakotitalot tehtiin käsin, suvun ja talkooväen avulla ja pestattiin joku hyväksi ammattimieheksi tiedetty timpuri vaativimpiin töihin. Käsistään kätevä, taitava kirvesmies oli ja on edelleen arvostettu. Tehtiin talo, josta tuli aikaa myöten, eläen, oma koti.

”Kodin etuoikeutettu rooli ei muodostu siitä, että se olisi inhimillisen toiminnan päämäärä, vaan siitä että se on sen ehto, ja siinä merkityksessä sen alku.” kirjoitti filosofi Emmanuel Levinas.
Jatkan siteeraten tutkija Kirsi Saarikangasta: ”Koti ja lähiympäristö ovat lähtökohta maailman hahmottamiselle. Lapsuus ja oma koti määrittää myöhempää tilankäyttöä. Lapsuusaika ja sen kokemukset, ympärillä olevan tilan aistiminen ja ruumiin liikkeet tilassa muodostavat pohjan tilallisten merkitysten muotoutumiselle, minän ja maailman, ”tässä” ja ”tuolla” olevan erolle ja tätä kautta paikan nimeämiselle. Visuaalisten seikkojen tärkeydestä huolimatta rakennettu ympäristö tuottaa merkityksiä monilla muillakin tasoilla ja tavoilla: materiaalisesti, aistimellisesti, symbolisesti ja sosiaalisesti”

Esittelen tässä näyttelyssä myös tulevan projektini sekä sen sijainnin, nimeltään ”Mistä kodit tulevat?” jossa kuvataiteelliseen ”seurantaani” tulee laaja rakennushanke sijoittuen nykyiselle metsäalueelle aivan asuinpaikkani vieressä Etelä-Myllypurossa. Tälle alueelle rakennetaan n.1500 asukkaan puinen pientaloalue. Miten asunnosta, talosta tulee koti ja mistä kaikesta vaikkapa paikkaidentiteetti koostuu?

Otsikossani mainitun ”leikkejä kokeeksi” yritän lunastaa rakentamillani ”Tikkukylä” asetelmilla, joita pystytin ja dokumentoin kyseiselle rakennusmaaksi muuttuvalle metsäalueelle. Ja muutamaan kookkaampaan maalaukseeni tässä näyttelyssä lähtökohdan antoi sisareni 11-vuotias poika, joka oli tavattoman innostunut taikatempuista: ”Treenaa sorminäppäryyttä, käännä silmää, leikiten…” Katsoin parhaaksi pysytellä kuvien tekijänä.

Omistan näyttelyni vanhempieni muistolle.

Pirkko Rantatorikka

Helsingissä 28.9.2004

Kirjallisuus: Eletty ja muistettu tila, toim. Syrjämaa, Tunturi, SKS : Kirsi Saarikankaan artikkeli: Merkityksellinen tila. Taiteidenvälisen tutkimuksen aikakausilehti Synteesi 3/99 Kirsi Saarikankaan artikkeli: Siirtymisiä, kohtaamisia, aistimuksia.